Valkean yön vartija
Tavoitteeni on valvoa yksi kesäyö joka vuosi. Kesäyöt ovat niin kauniita ja tunnelmallisia, että nukkuminen on kamalaa tuhlausta. Vaikkakin pakollista.
Tällä kertaa pääsin tavoitteeseeni, kun olin varannut venekerhon Pohjoisrannan sataman vartiointivuoron kesäpäivän seisauksen tienoille.
Taivas oli pilvetön, joten yö ei pimennyt lainkaan. Aurinko laski virallisesti kello 23 aikaan ja nousi kello 4. Kalenterin mukaan pimeää aikaa oli periaatteessa noin tunti kello yhden ja kahden välillä, mutta taivas ja sitä heijastanut meri olivat vaaleat silloinkin.
Mitä luksusta saada katsella valkeaa yötä ja sen hitaita muutoksia!
Lämpöä oli esimerkiksi kolmelta vielä 17 astetta, kolmen sekuntimetrin lounatuuli ei osunut satamaan lainkaan. Laitureilla tarkeni käppäillä shortseissa melkein koko yön.
Yksi satamavahdin tärkeimpiä tehtäviä on olla huomioliivissään näkyvillä: täällä vartioidaan, ei kannata yrittää mitään 🙂.
Naapurissa, kaupungin laiturissa, valvoi ja piti hauskaa nuorten porukka. Heillä riitti energiaa ja tanssia koko yön. Eivät ehkä tajunneetkaan, kuinka laajalle musiikki kiiri vettä pitkin lähes tyynessä säässä. Minun valtuuteni eivät riittäneet siihen laituriin. Äänikirja kuulokkeissani vaiensi kuitenkin juhlinnan äänet.
SMK:n satamassa oli rauhallista ja kaikki hyvin.’
Teksti ja kuva: Margit Alasalmi